Haitari
Musiiki soi ja kauppa käy
Kauniina kesäisenä päivänä soitellessani posetiivia Kokkolan torilla, tuli luokseni Tukholmasta kotoisin oleva vanhempi herrasmies.
Hän tiedusteli halukkuuttani ostaa haitaria. Vastasin, että heti, mikäli sellaista osaisin soittaa. Hän kertoi omistavansa haitarin, jota takuulla osaisin soittaa. Kyseessä oli saksalainen puoliautomaattinen posetiivin omainen haitari. Markkinamiesten tapaan hintaa hierottiin puoli tuntia ja pääsimme kumpakiin tyydytttävään sopimukseen.
Näin syntyi ranskalaismuusikko Alfred ja musiikkitarjontani laajeni.
Ensimmäinen keikkani järjestyi tavalla, joka hämmästytti minuakin: Tarjotessani posetiivi-palveluita Stockmannin tavarataloon Helsinkiin, he kertoivat pian alkavista ranskalaisviikoista. Halusivat tapahtumaansa ranskalaismuusikon viihdyttämään vierailijoita. Lupasin sellaisen järjestyvän.
Ranskalaisen taikuriystäväni vieraillessa luonani samoihin aikoihin laadimme tarjouksen sähköpostiin ranskaksi. Tunnin päästä tarjous oli vastaanotetu ja keikka plakkarissa.
Mutta! Todellisuudessa en osannut ranskaa enkä soittaa. Luonteelleni ominaiseen tapaan omaksuin kuitenkin ranskalaiset tervehdykset ja toivotukset sekä opettelin esiintymään luontevasti puoliautomaattisella haitarillani tuota pikaa. Keikka meni hyvin ja kaikki tykästyivät esiintymiseeni ikihyviksi.
Olen saanut vahvistaa ranskalaismuusikon rooliani mitä moninaisimmissa tapahtumissa vuosien ajan.