Popcornkone
Jatkamme tarinalla popcornikoneiden hankinnasta.
Posetiivari hommien rullatessa kivasti, havaitsin, että olisi kiva viritellä myös muunlaista palvelua kansalaisille.
Vaistosin popcornikoneen mahdollisuudet liikevaihdon kasvattamiseksi. Laite olisi helppo säilyttää ja kuljettaa, raaka-aineiden kustannukset olivat maltilliset ja säilyvyys hyvä.
Jostakin sain selville, että Turun seudulla olisi mahdollisesti muutama joutilas käytetty popcorni-kone. Matkustin Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja sieltä kirpparilta löysin elämää nähneen ison kahdentoista unssin popcornikoneen.
Kaupat tehtiin käteisellä.
Samalla minulle välähti: ”Kyllähän niitä popcorn -koneita kaksi, ellei jopa kolmekin pitäisi olla!”
Löysin Raumalta erään perikunnan varastosta hieman pienemmän, kuuden unssin koneen. Se lähti matkaan myös.
Toisten turhake, minun aarre perusteellisen puhdistuksen jälkeen!
Palasin Turkuun ja tapasin aitojen amerikkalaisten popcornien ja rasvojen maahantuojan, ja olemmekin tehneet kauppaa hänen kanssaan siitä saakka. Tämä tapahtui 90-luvulla.
Pohjanmaan toreille ilmestyi aitoja amerikkalaisia popcorneja myyvä Alfred.
Kun kauppa ei heti luistanut, päädyin tarjoamaan ohikulkijoille maistiaisia.
Ne veivät kaikilta kielen mennessään ja useampi palasikin ostamaan itselleen täyden satsin syötäväksi.
Nykyisin seitsemän koneen voimalla, mukaan lukien ensin hankitut, tarjoilen iloisten tivoli-tyttöjen kanssa popcornia mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Toisinaan minut voi myös edelleen löytää niitä markkinoilta ja toreilta myymästä.
Posetiivi Saksasta
Nyt hieman tarkemmin posetiivista ja sen hankinnasta, sillä siitä Alfred Posetiivarin ja Tivolin toiminta alkoi. Laite hankittiin Saksasta. Laite oli kallis ja jouduinkin lainata rahaa kyetäkseni ostaa sen.
Jo samana kesänä alkoi tulla keikkaa ja hanke kantaa hedelmää. Ensimmäiset keikat jännittivät kovasti: täytyi osata perille, heittää huulta ja soittaa kauniit sävelet posetiivilla. Posetiivareiden historiaan olin perehtynyt hyvin jo ennen laitetilauksen saapumista. Minulla oli valmiina onnenlehdet, asusteet ja kärry posetiiville. Kansalaisten palvelemisen ja viihdyttämisen nälkä kasvoi syödessä.
Lisää posetiivareiden historiaa alla olevasta linkistä.
https://www.posetiivari.com/…/posetiivarit-suomessa-histor…/
Saippuakuplat
Ilmapallohelikoptereista saippuakupliin.
Spice Girlsin suosion ollessa suurta, matkustin tyttäreni kanssa Helsinkiin yhtyeen konserttiin.
Odotellessani tytärtäni konsertista, tein kävelyretken läheiseen puistoon. Siellä lapset leikkivät ja tekivät valtavia saippuakuplia. Oitis ymmärsin, että tuo olisi huikea lisä posetiivarin valikoimaan.
Silmäni osuivat maassa lojuviin saippuakuplapakkauksiin. Bongasin niistä jättikuplislaitteen tukkumyyjän yhteystiedot.
Otin heihin yhteyttä ja ennakkoluulottomasti ostin koko varaston sekä 300 litraa saippuakuplanestettä. Tämä hankinta osottautui kullan arvoiseksi.
Laittella tuli melkein kuution kokoisia saippuakuplia. Ne herättivät suurta hämmästystä puistoissa ja toreilla. Usein pääsinkin paikallisten sanomalehtien etusivun pääkuvaan ja niiden myötä keikkojen määrä lisääntyi valtavasti.
Niin minä kuin kansakin oli aivan myyty saippuakuplille.
Myöhemmin matkallani Roomassa, näin Pantheon- aukion katukauppiaiden myyvän saippuakuplapistooleja. Niistä tuli valtava määrä saippuakuplia yhdellä painalluksella. Ostin itselleni sellaisen.
Suomeen palattuani esittelin pistoolia ylpeänä Pietarsaaren markkinoilla kahdelle ruotsalaiselle kauppiaalle. Kerroin heille olevani varma niiden menekistä, mikäli niitä jostakin saisin riittävästi hommattua. Eikä aikaakaan, kun nämä kaverukset soittivat Porista ja kertoivat ostaneensa minulle 1000 kappaletta pistooleita. Ei auttanut muu kuin ryhtyä myyntihommiin. Kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat saippuakuplat täyttivät puistot ja torit ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Ostajina ensimmäisinä olivat isät.
Olen myynyt varastoni tyhjiksi jättäen itselleni muutaman saippuakuplalaitteen ja -pistoolin. Niillä ilahdutan ihmisiä ulkoilmatapahtumissa tänäkin päivänä.
