Popcornkone
Jatkamme tarinalla popcornikoneiden hankinnasta.
Posetiivari hommien rullatessa kivasti, havaitsin, että olisi kiva viritellä myös muunlaista palvelua kansalaisille.
Vaistosin popcornikoneen mahdollisuudet liikevaihdon kasvattamiseksi. Laite olisi helppo säilyttää ja kuljettaa, raaka-aineiden kustannukset olivat maltilliset ja säilyvyys hyvä.
Jostakin sain selville, että Turun seudulla olisi mahdollisesti muutama joutilas käytetty popcorni-kone. Matkustin Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja sieltä kirpparilta löysin elämää nähneen ison kahdentoista unssin popcornikoneen.
Kaupat tehtiin käteisellä.
Samalla minulle välähti: ”Kyllähän niitä popcorn -koneita kaksi, ellei jopa kolmekin pitäisi olla!”
Löysin Raumalta erään perikunnan varastosta hieman pienemmän, kuuden unssin koneen. Se lähti matkaan myös.
Toisten turhake, minun aarre perusteellisen puhdistuksen jälkeen!
Palasin Turkuun ja tapasin aitojen amerikkalaisten popcornien ja rasvojen maahantuojan, ja olemmekin tehneet kauppaa hänen kanssaan siitä saakka. Tämä tapahtui 90-luvulla.
Pohjanmaan toreille ilmestyi aitoja amerikkalaisia popcorneja myyvä Alfred.
Kun kauppa ei heti luistanut, päädyin tarjoamaan ohikulkijoille maistiaisia.
Ne veivät kaikilta kielen mennessään ja useampi palasikin ostamaan itselleen täyden satsin syötäväksi.
Nykyisin seitsemän koneen voimalla, mukaan lukien ensin hankitut, tarjoilen iloisten tivoli-tyttöjen kanssa popcornia mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Toisinaan minut voi myös edelleen löytää niitä markkinoilta ja toreilta myymästä.
Haitari
Musiiki soi ja kauppa käy
Kauniina kesäisenä päivänä soitellessani posetiivia Kokkolan torilla, tuli luokseni Tukholmasta kotoisin oleva vanhempi herrasmies.
Hän tiedusteli halukkuuttani ostaa haitaria. Vastasin, että heti, mikäli sellaista osaisin soittaa. Hän kertoi omistavansa haitarin, jota takuulla osaisin soittaa. Kyseessä oli saksalainen puoliautomaattinen posetiivin omainen haitari. Markkinamiesten tapaan hintaa hierottiin puoli tuntia ja pääsimme kumpakiin tyydytttävään sopimukseen.
Näin syntyi ranskalaismuusikko Alfred ja musiikkitarjontani laajeni.
Ensimmäinen keikkani järjestyi tavalla, joka hämmästytti minuakin: Tarjotessani posetiivi-palveluita Stockmannin tavarataloon Helsinkiin, he kertoivat pian alkavista ranskalaisviikoista. Halusivat tapahtumaansa ranskalaismuusikon viihdyttämään vierailijoita. Lupasin sellaisen järjestyvän.
Ranskalaisen taikuriystäväni vieraillessa luonani samoihin aikoihin laadimme tarjouksen sähköpostiin ranskaksi. Tunnin päästä tarjous oli vastaanotetu ja keikka plakkarissa.
Mutta! Todellisuudessa en osannut ranskaa enkä soittaa. Luonteelleni ominaiseen tapaan omaksuin kuitenkin ranskalaiset tervehdykset ja toivotukset sekä opettelin esiintymään luontevasti puoliautomaattisella haitarillani tuota pikaa. Keikka meni hyvin ja kaikki tykästyivät esiintymiseeni ikihyviksi.
Olen saanut vahvistaa ranskalaismuusikon rooliani mitä moninaisimmissa tapahtumissa vuosien ajan.
Posetiivi Saksasta
Nyt hieman tarkemmin posetiivista ja sen hankinnasta, sillä siitä Alfred Posetiivarin ja Tivolin toiminta alkoi. Laite hankittiin Saksasta. Laite oli kallis ja jouduinkin lainata rahaa kyetäkseni ostaa sen.
Jo samana kesänä alkoi tulla keikkaa ja hanke kantaa hedelmää. Ensimmäiset keikat jännittivät kovasti: täytyi osata perille, heittää huulta ja soittaa kauniit sävelet posetiivilla. Posetiivareiden historiaan olin perehtynyt hyvin jo ennen laitetilauksen saapumista. Minulla oli valmiina onnenlehdet, asusteet ja kärry posetiiville. Kansalaisten palvelemisen ja viihdyttämisen nälkä kasvoi syödessä.
Lisää posetiivareiden historiaa alla olevasta linkistä.
https://www.posetiivari.com/…/posetiivarit-suomessa-histor…/
