Kuin ennenvanhaa
Pitkästä aikaa pääsimme perheen kanssa nauttimaan karusellin kyydistä. Tuli mieleen oma lapsuus.
Haitari
Musiiki soi ja kauppa käy
Kauniina kesäisenä päivänä soitellessani posetiivia Kokkolan torilla, tuli luokseni Tukholmasta kotoisin oleva vanhempi herrasmies.
Hän tiedusteli halukkuuttani ostaa haitaria. Vastasin, että heti, mikäli sellaista osaisin soittaa. Hän kertoi omistavansa haitarin, jota takuulla osaisin soittaa. Kyseessä oli saksalainen puoliautomaattinen posetiivin omainen haitari. Markkinamiesten tapaan hintaa hierottiin puoli tuntia ja pääsimme kumpakiin tyydytttävään sopimukseen.
Näin syntyi ranskalaismuusikko Alfred ja musiikkitarjontani laajeni.
Ensimmäinen keikkani järjestyi tavalla, joka hämmästytti minuakin: Tarjotessani posetiivi-palveluita Stockmannin tavarataloon Helsinkiin, he kertoivat pian alkavista ranskalaisviikoista. Halusivat tapahtumaansa ranskalaismuusikon viihdyttämään vierailijoita. Lupasin sellaisen järjestyvän.
Ranskalaisen taikuriystäväni vieraillessa luonani samoihin aikoihin laadimme tarjouksen sähköpostiin ranskaksi. Tunnin päästä tarjous oli vastaanotetu ja keikka plakkarissa.
Mutta! Todellisuudessa en osannut ranskaa enkä soittaa. Luonteelleni ominaiseen tapaan omaksuin kuitenkin ranskalaiset tervehdykset ja toivotukset sekä opettelin esiintymään luontevasti puoliautomaattisella haitarillani tuota pikaa. Keikka meni hyvin ja kaikki tykästyivät esiintymiseeni ikihyviksi.
Olen saanut vahvistaa ranskalaismuusikon rooliani mitä moninaisimmissa tapahtumissa vuosien ajan.
Saippuakuplat
Ilmapallohelikoptereista saippuakupliin.
Spice Girlsin suosion ollessa suurta, matkustin tyttäreni kanssa Helsinkiin yhtyeen konserttiin.
Odotellessani tytärtäni konsertista, tein kävelyretken läheiseen puistoon. Siellä lapset leikkivät ja tekivät valtavia saippuakuplia. Oitis ymmärsin, että tuo olisi huikea lisä posetiivarin valikoimaan.
Silmäni osuivat maassa lojuviin saippuakuplapakkauksiin. Bongasin niistä jättikuplislaitteen tukkumyyjän yhteystiedot.
Otin heihin yhteyttä ja ennakkoluulottomasti ostin koko varaston sekä 300 litraa saippuakuplanestettä. Tämä hankinta osottautui kullan arvoiseksi.
Laittella tuli melkein kuution kokoisia saippuakuplia. Ne herättivät suurta hämmästystä puistoissa ja toreilla. Usein pääsinkin paikallisten sanomalehtien etusivun pääkuvaan ja niiden myötä keikkojen määrä lisääntyi valtavasti.
Niin minä kuin kansakin oli aivan myyty saippuakuplille.
Myöhemmin matkallani Roomassa, näin Pantheon- aukion katukauppiaiden myyvän saippuakuplapistooleja. Niistä tuli valtava määrä saippuakuplia yhdellä painalluksella. Ostin itselleni sellaisen.
Suomeen palattuani esittelin pistoolia ylpeänä Pietarsaaren markkinoilla kahdelle ruotsalaiselle kauppiaalle. Kerroin heille olevani varma niiden menekistä, mikäli niitä jostakin saisin riittävästi hommattua. Eikä aikaakaan, kun nämä kaverukset soittivat Porista ja kertoivat ostaneensa minulle 1000 kappaletta pistooleita. Ei auttanut muu kuin ryhtyä myyntihommiin. Kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat saippuakuplat täyttivät puistot ja torit ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Ostajina ensimmäisinä olivat isät.
Olen myynyt varastoni tyhjiksi jättäen itselleni muutaman saippuakuplalaitteen ja -pistoolin. Niillä ilahdutan ihmisiä ulkoilmatapahtumissa tänäkin päivänä.
