Posetiivarin historia

200 eKr. pergalainen Apollonius kirjoitteli hydraulisista uruista, joiden ilmanpaine syntyi vesivoiman avulla. Kuusi vuosisataa myöhemmin arabialainen Bana Musa laati posetiivin rakennekuvauksen. 1700-luvulla vesivoima korvattiin palkeilla. Posetiivista tuli siirrettävä. Sitä alettiin soittaa toreilla ja pestuumarkkinoilla. Sen soitto välitti uusimmat oopperasävelmät, iskelmät, tanssit ja koraalit kartanosta toiseen.

Posetiivarit olivat usein parrakkaita ukkeleita. He pukeutuivat koreisiin vaatteisiin ja kuljeskelivat rauhallisesti aina sinne, missä oli ihmisiä koolla. Pääasiallisen toimeentulonsa he saivat Onnenlehtiä kaupittelemalla. Onnenlehdet olivat pieniä ennustuksia, joissa kalliimmassa versiossa oli kuvakin mukana. Niihin suhtauduttiin kuten horoskooppeihin, kuka uskoi kuka ei.

Apuna tässä Onnenlehtien kaupittelussa posetiivarilla usein oli kesyjä pieniä eläimiä: marakatti, orava, varis tai kissa. Muutakin rihkamaa posetiivarilta sai ostaa. Hän kauppasi mm. piparminttumakeisia, mesileipää ja riikinkukonsulkia.

Niin kiertolaisia kuin olivatkin, posetiivarit pysyttelivät erossa sopimattomista ja rikollisista touhuista. Heidän ammattiaan pidettiin kepuliammattina, mutta heihin kuitenkin suhtauduttiin ystävällisesti ja ehkä hieman säälien. He saivat maksaa yösijansa ja ruokansa soittamalla ja jakamalla ilmaisia ennustuksia.

Preussilainen Marttin Lehman oli Suomen ensimmäinen posetiivari. Hän tuli Helsinkiin joulukuussa 1830. Kuopio oman posetiivarinsa seuraavana vuonna ja Krimin sodan jälkeen heitä riitti maanvaivaksi asti. Ensimmäiset posetiivarit tulivat Saksasta ja muista pohjoismaista. 1840 -luku oli italialaisten posetiivareiden aikaa. Suomalaisia soittajia olivat Tammelan pappa eli Kalle Holm, Oskari Luoma, Jaakko Somppi ja Vännäri eli Verner Helenius. Posetiivin kuuntelijoiden suosikkisävelmiä olivat Yli aaltojen, Titanic Hymni, Santa Lucia, O sole mio sekä Mantzurian kukkuloilla.

Talvi oli raskasta aikaa etelästä tulleille viihdyttäjille ja heidän marakateilleen. "Koreissa silkkivaatteissa kiertelevät kartanosta toiseen, kädet kohmeessa ja jalat loassa".

Posetiivin valtakausi kesti sata vuotta. Gramofoni syrjäytti sen Suomessakin 1930-luvulla. Viimeisimpiä päätoimisia posetiivareita oli Helsingin Tapanilassa asunut Giovanni Celaschi. Hänelle myönnettiin posetiivin soittolupa vielä vuodeksi 1956, jolloin hän 82-vuotiaana kuoli.

Viime vuosina on Suomeen hankittu muutamia posetiiveja. Posetiivari Alfred omistaa näistä yhden. Kansallisista museoista posetiiveja ei löydy, mutta markkinoilla posetiivin säveliä vielä saattaa kuulla.